katsoin sita suoraan kasvoihin, hehkuviin silmiin.
Ihmeellinen elaman antava pyorea pallo keskella taivasta,
valon tayttama iltapaiva Buenos Airesissa,
jossa elaman lasnaolo tuntui paasta varpaisiin.
Oma kultaseni totesi parhaasta ystavani myohemmin, ettei kai oikein voi olla mustasukkainen.
No et. Et voi. Kuka voisi?
Kiitos aurinko, kiitos elama. Kiitos nousuista, kiitos laskuista. Tassa tulee yksi:
No hay comentarios:
Publicar un comentario