En voi sitä välttää. Se herättää kiinnostukseni heti aamulla. Muistan, että se mahdollisuus on olemassa. Siellä voi olla jotain mieltä avartavaa, kauneutta hehkuvaa, yksinkertaisen ihanaa. Kaupungillakin ollessani sitä tarkkailen, varsinkin jos aurinko hymyilee ja muistuttaa, että katselepa välillä tännepäin. Ja minäpä katselen. Ihailen ja ihastun elämään.
Muutama päivä sitten auringonnousun aikaan (7:55)
Hieman myöhemmin pilvien seilatessa (8:15)
Taivas on auennut (9:15). Päivä on alkanut työmiehille suurkaupungin katoilla. On talvi, aurinko paistaa ja asteita on alle 10.
Tässä tornitalossa taivaan tarkkailusta tuli terve tapa.
No hay comentarios:
Publicar un comentario