Buenos Airesiin talvi tuli sateen merkeissä ennen juhannusta. Koko viikko tuntui vaan satavan. Toisaalta sadepäivät tarjoavat mahdollisuuden fiilistellä tunnelmallisten tangojen tarinoita, mutta itse ainakin kaipaan aina aurinkoa. En enää edes muista, miten pystyin elämään kaamoksessa pohjoisella pallonpuoliskolla. Täälläkin se tuntuu, kun nyt talvella päivät on 10 tunnin pituisia ja se on vähän harmillista, kun se aurinko laskee niin aikaisin. Sanoo vaan Chao ja painuu horisonttiin, kerrostalojen taakse.
Mutta entäs ne upeat auringonnousut? On niistäkin ehditty nauttimaan viileämmän sään aikana.
Kun aurinko nousee, on kiva myös harrastaa jonkinlaista joogailua. Nyt viime aikoina on tullut kyllä syötyä enemmän suklaata kuin joogailtua, mutta kyllä nämä juhlaviikot pian saavat päätöksensä, kun ei enää vietetä pikkujouluja tai juhannusta. Nautin joka tapauksessa siitä, että meillä on niin ihana, rauhallinen koti, johon päivänvalo aina löytää tiensä. Ulkopuolisen maailman hulina kuuluu kyllä sisälle, mutta hyväksyn olevani osa tätä kaupunkia sen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
No hay comentarios:
Publicar un comentario